Kaisa Soininen - psyykkinen valmentaja

Minä olen Kaisa, intohimoinen kiipeilijä ja urheilupsykologi. Olen työskennellyt harraste- ja kilpakiipeilijöiden kanssa Suomessa ja kansainvälisesti. Riippumatta siitä millä greidillä kiipeää, niin moni kipuilee ihan samojen asioiden kanssa - keskittymisen, motivaation, erilaisten ahdistavien ajatusten ja tunteiden kanssa. Ihmisiä olemme kaikki ja onneksi nämä ovat taitoja, joissa voi kehittyä - samalla tavalla kuin voit treenata voimaa tai tekniikkaa. Mielen taitojen harjoittelu ei ole vain niin tuttua ihmisille.

Itse löysin kiipeilyn, kun menin nuoremman poikani kanssa naapurissa olevalle boulderhallille - ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Mikään muu urheilulaji ei ole tuntunut niin psyykkisesti ja fyysisesti haastavalta ja toisaalta äärettömän palkitsevalta.

Koska aloitin lajin vasta yli nelikymppisenä, niin halusin nopeasti oppia kokeneemmilta kiipeilijöiltä ja valmentajilta ja olenkin ollut mukana erilaisissa valmennuksissa. Alusta pitäen luonnollisesti suhtauduin uteliaasti kaikkeen mieleen liittyvään. Treenaaan välillä aika systemaattisesti, mutta tärkein tavoite minulla on nauttia kiipeilystä vielä useita vuosikymmeniä ja haastaa itseäni sopivasti koko ajan - niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Samaan aikaan erikoistuin urheilu- ja liikuntapsyologiaan ja sain työnohjausta Suomen urheilupsykologian konkareilta. Tutustuin noihin aikoihin myös Madeleine Craneen, joka on keskittynyt erityisesti kiipeilyn psykologiaan ja on tehnyt uraa uurtavaa työtä niin kilpa- kuin harrastekiipeilijöiden kanssa Climbing Psychologyn yrityksensä kanssa kansainvälisesti. Ymmärsin, että on olemassa paljon tutkittuja ja käytännössä toimiviksi huomattuja harjoituksia, mutta niitä ei välttämättä ole selitetty niin, että avautuisivat eritysesti kiipeilijöille.

Ryhmä- ja yksilövalmennukset antavat myös minulle paljon ja on upeaa huomauta, kun asiakkaat oivaltavat uusia asioita itsestään tai kiipeilystään. Koska kaikilla ei ole aikaa tai varaa yksilövalmennukseen ja toisaalta moni voisi saada enemmän irti kiipeilystä mielentaitojen harjoittelusta, niin haluan myös kehittää kohtuuhintaisia verkkovalmennuksia, jotka mahdollistavat omatahtisen harjoittelun. 

Joudun useasti nielemään omaa lääkettäni, kun huomaan, että tietyt tilanteet ahdistavat ja keskittyminen harhailee. Loukkaantumiset tai kiipeilyn aloittaminen tauon jälkeen ovat herkkiä vaiheita ja itse huomasin sen konkreettisesti, kun kuntoutin polveani kiipeilytapaturman jälkeen. Kuntoutuksen loppuvaiheessa aivan upea fyssarini teetti minulla kyselyn, jonka tarkoituksena on arvioidan, kuinka valmis on psyykkisesti palaamaan lajinsa pariin. Oli todella silmiä avaavaa huomata, että suutarin lapsella ei todellakaan ole aina kenkiä, kun tajusin vältteleväni boulderointia (jossa polvi meni rikki), vaikka fyysisesti tiesin polven jo sen kestävän. Oivalluksen jälkeen menin sitten boulderhalliin ja aloitin alastuloharjoitukset huimasta 30 cm korkeudesta, rentouttaen itseni täydellisesti joka välissä. Koska tiesin, mitä piti tehdä, niin aika pian pääsin yli ahdistuksesta ja pääsin taas nauttimaan bouldaamisesta. 

Kiipeilyssä kohtaamme usein omat mukavuusrajamme ja on hyvä ymmärtää, että koska kiipeily on niin fyysisesti ja psyykkisesti haastavaa, ei ole realistista odottaa, että aina pystyisi antamaan 100% panoksen. Oman tilanteen hyväksymisellä ja toisaalta pulmatilanteita aktiivisesti työstämällä voimme nauttia kiipeilystä.