Henkinen aikalisä kiipeilyssä

Kiipeily on intohimomme ja voimanlähteemme, mutta emme aina ole parhaimmillamme. On päiviä, jolloin seinät tuntuvat korkeammilta ja otteet liukkaammilta, kun mielen sopukoissa myllertää tavallista enemmän.

Kuulostaako tutulta? Ei huolta, olet täysin normaali kiipeilijä, ja meillä kaikilla on näitä päiviä.

Tärkeintä on kuitenkin oppia tunnistamaan ne hetket, jolloin kannattaa ottaa pieni henkinen aikalisä.

1. Virheiden lisääntyminen: Jos huomaat tekeväsi enemmän virheitä tai että kiipeilytekniikkasi ei ole niin terävää kuin tavallisesti, se voi olla merkki huonosta keskittymisestä, stressistä tai väsymyksestä. Älä turhaudu, vaan pysähdy hetkeksi
2. Ahdistuksen tunnusmerkit: Stressi ja ahdistus voivat hiipiä mieleemme, tehdä kiipeilystä painostavan tuntuisen. Tunnista sinulle tyypilliset ahdistuksen oireesi ja hyväksy ne - tämä on normaalia, ja voit käsitellä sitä.
3. Liiallinen otteista puristaminen: Jos huomaat, että puristat otteita liian tiukasti, kehosi on ylivireystilassa. On aika pysähtyä.
4. Vaikeus muistaa betaa: Unohdatko useammin kuin normaalisti, mitä pitikään tehdä? Tämä voi johtua hajonneesta keskittymisestä. Harva muistaa täydellisesti, joten vertaa tämän hetken tilannetta omaan tyypilliseen beta-muistiin.
5.  Vetämätön olo, kiinnostuksen puute: Jos mikään ei tunnu kiinnostavalta ja motivaatio on hukassa, se voi olla merkki liiallisesta suorituspaineesta tai alivirittäytymisestä. 

Miten ottaa aikalisä?

Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi. Tunne kehosi päälaesta varpaisiin. Älä arvota tuntemuksiasi, vaan keskity vain tunnustelemaan fiilistä.

Tämä palauttaa sinut tehokkaasti tähän hetkeen.

Tee sitten tietoinen päätös: jatkatko kiipeämistä vai et? Jos jatkat, mieti, mitä tarvitset, mihin keskityt.

Joskus tarve voi olla fyysinen, välipalan paikka, kunnon lepo tai energiaanostattava hengitysharjoitus. Joskus voit huomata, että olet puskenut itseäsi liian kauas mukavuusalueesta ja on tarpeen rauhoittua ja palata mukavuusalueelle ennen kuin olet valmis haastavampiin suorituksiin. Joskus pieni konkreettinen tavoite auttaa palauttamaan keskittymisen, esim. keskittyminen hyvään jalkatekniikkaan.

Tärkeintä on kuitenkin tehdä jotain konkreettista - tunteet, ajatukset ja toiminta on kehä, jossa kaikki vaikuttavat toisiinsa. Emme voi kontrolloida tunteitamme, mutta voimme päättää kuinka toimimme.

Usein tälläinen nollaus ja uudelleen keskittyminen muuttaa koko loppukiipeilyn fiiliksen. Mikään takuuvarma keino tämä ei luonnollisesti ole, mutta mitä paremmin tunnet itsesi ja harjoittelet keskittymään, niin sitä paremmaksi siinä kehityt.

Ja muista, ole itsellesi armollinen niinä päivinä, kun mikään ei tunnu toimivan. Kiipeily on matka, ei yksittäinen suoritus.